En usko, että on mitään parempaa, kuin se tunne rankan, mutta onnistuneen tanssitunnin jälkeen. Olet ihan lopussa, jalat tärisevät, kamala jano, mutta silti niin onnellinen ja tyytyväinen. Valloitit lattian, annoit kaikkesi, tanssit niin hyvin kuin osasit, tuntuu että sen hetken olit jo aivan lähellä tavoitetta, täydellisyyttä. Miksi kirjoitan tästä? Ensimmäinen tunti jolloin pääsin kunnolla treenaamaan kipeänä oltuani, viime keskiviikkona muistutti tunteen ihanuudesta. En voinut kuin hymyillä kävellessäni bussipysäkille, ollessani bussissa ja vielä kotiintullessankin olin todella onnellinen. Ja kun vihdoin pääsee suihkuun, lihakset alkavat hitaasti palautua, hiki pyyhkiytyy pois, tuntuu kun olisi uudestisyntynyt. Mutta mielessä säilyy vielä se sama fiilis. Arjen pientä hemmottelua, todellakin.