Ihanuutta, ääni palailee kaiken sairastamisen jälkeen. Korvattavia tunteja on hirveästi, täytyy ehkä uskaltautua Elwan balettiin. Eilen olin tanssitunneilla pitkästa aikaa ihan normaalisti, Petra ja Russel ovat molemmat alkaneet kiinnittää työskentelyyni enemmän huomiota sen jälkeen, kun puhuin tulevaisuudensuunnitelmistani.

Mutta mikä on ongelma, kun ei vieläkään, monien riitojen jälkeen voi kertoa totuutta? Miksi täytyy vieläkin koittaa valehdella? Olet niin tärkeä, ehkä liiankin, kun kerta toisensa jälkeen loukkaat minua tyttö. Eilen et voinut vastata puheluuni, vaan parin minuutin päästä kaverisi kännykästä tuli viesti: En pääse tänään, oon mahataudis, koitan tulla huomen<3 -kulta, vastaa mun kännyyn. Ei minua haittaisi, jos et tulisi, kun vaan kertoisit oikean syyn, etkä kerta toisensa jälkeen valehtelisi. Tästä on niin monet kerrat puhuttu, ja kyynelten jälkeen on luvattu, ettei enää riidellä, ettei enää valehdella. Mutta vieläkin. Voinko enää luottaa ollenkaan? On niin rankkaa, jos täytyy koko ajan olla varuillaan. Ja kun kyseessä on niin kovin tärkeä ja rakas ihminen, joka loukkaa kerta toisensa jälkeen. Tiedät jo ihan hyvin satuttavasi, mutta minä en tiedä teetkö sen tahallasi vai ajattelemattomuuttasi. Tyttö, haluan luottaa sinuun taas, mutta sinun on oltava luottamuksen arvoinen.

Eilen ei ollut niin mukava päivä, mutta tänään aurinko on paistanut senkin edestä. Koulussa on helppo hengittää ja hyvä olla, kun kaikki tyhmät "en voi olla ton kaveri kun se on sen kaveri"-riidat on sovittu. Pienet hymyt päivän mittaan piristävät niin paljon, tekevät hyväntuuliseksi. Hyvä mieli tarttuu, ja sitä pitää tartuttaa muillekkin.

Nyt pakkaan tavarani, laitan astiat tiskikoneesta kaappiin ja lähden balettitunnille. Teemme varmaan taas tanssia eteenpäin (Prinsessa Ruususen prologin kuoro-osuudet), mikä on erityisen mukavaa.

Yksi hymy voi parantaa päivän, kaksi pelastaa kokonaisen viikon.